Fate/stay night -fanina luonnollisesti odotin Fate/Zeroa kuin kuuta nousevaa. Odotus oli pitkä, ja kyllä kannattikin.
Fate/Zeron alkuperäisteos on itse asiassa light novel, jota ei ole kirjoittanut TYPE-MOONin (ja siis Fate/stay nightin) kirjoittaja Kinoko Nasu, vaan Urobuchi Gen. Nimi saattaa olla joillekin tuttu keväällä tulleesta Puella Magi Madoka Magicasta, itselleni ennen kaikkea Saya no Utasta, joka visual novelina edustaa hieman synkempää kastia. Ja joka muuten on ihan tajuttoman hyvä.
Fate/Zero ei ole minulle light novelina tuttu, vaikka se englanniksi on käännetty. Näin hieman mietityttää, että millaista Urobuchi nyt loppujen lopuksi on tehnyt – mies osaa kyllä homman, ja hieman synkempää settiä on odotettavissa. Mikä on oikeastaan varsin jepa – Fate/stay night ilman sitä erogen mukanaan tuomaa säätöä ja hölmöilyä. Tämä ei yksinkertaisesti vain voi tarkoittaa muuta kuin parhautta.
Ja ei perhana millainen Fate/Zeron aloitusjakso oli. Lähes viisikymmentä minuuttia puhdasta eeppisyyttä. Yhteen putkeen. Ufotable on miljoonasti parempi studio kuin DEEN, ja sen kyllä huomaa. Niin moni asia – esimerkiksi kaikki asiat – on tehty niin paljon paremmin kuin DEENin vuoden 2006 sovituksessa Fate/stay nightista. Unlimited Blade Works sentään pärjäsi tuotantoarvoille. Huomioitavaa kuitenkin on, että Unlimited Blade Works on elokuva, ja kyllä se kertoo jotain jos 24-jaksoisen animesarjan ensimmäinen tuplamittainen jakso vetää vertoja vajaan kahden tunnin elokuvalle. Rahasta ei ole kiinni, ja sen kyllä huomaa. Tietysti on mahdollista, että ufotable päätti käyttää kaikki paukut ensimmäiseen jaksoon – tosin eihän siinä edes juurikaan animaatiota ollut. Ja silti se oli niin hyvä.
Aloitusjakson tuplapituus oli paras keksintö sitten juustohöylän. Nyt ei jouduttu tekemään kompromisseja: alustus pystyttiin tekemään kunnolla, rauhassa ja ajan kanssa. Normaalimittaisessa, reilun 20 minuutin jaksossa, olisi jouduttu joko tiivistämään alustusta ja kiirehtimään, tai ensimmäinen jakso olisi päättynyt varsin tylsästi. Nyt ei jouduttu tekemään kumpaakaan: kaikki voitiin tehdä kunnolla, ja jakso loppui kunnon kliimaksiin, jossa masterit kutsuivat servanttinsa. Ja voi hyvänen aika sitä korvapornon määrää, kun sai kuunnella Kotominea ääninäyttelevän Nakata Joujin ja Kiritsugua näyttelevän Koyama Rikiyan vuoropuhelua toistakymmentä minuuttia. Eeppinen ääni vain on niin eeppinen.
Äänipuolella on myös musiikit kunnossa: Kajiura Yuki todellakin osaa homman. Taustamusiikki sopii erinomaisesti luomaan eeppistä tunnelmaa, ja kaikki on kohdallaan – Kajiuran musiikkeja kuultiin esimerkiksi myös Madokassa.
Näin kahden jakson jälkeen julistan seuraavan asian: Fate/Zero on vuoden paras anime. Älkää yrittäkö todistaa minua vääräksi, ette pysty.
Rin, nyt myös lolina
Seuraa kysymys: Voiko sitä seurata, vaikka ei olisi katsonut/lukenut mitään Fatea aiemmin?
Yhdistelmä Urobuchia ja Kajiuraa ja Ufotablea ja aloitusjakson mielenkiintoinen ratkaisu tuplapituuden suhteen kuulostaa niin voitolta että onnittelut, onnistuit vakuuttamaan ainakin minut. Aion katsoa, jos vain voin :D
Drasa, kyllä mä luulisin että siihen kärryille pääsee! Eka jakso tuntunee lähinnä kummalliselta niille, jotka ovat katsoneet vain sen ekan Fate-animen mutta eivät ole perehtyneet pelin vikaan reittiin, sen sijaan jos lähtee ihan puhtaalta pöydältä niin niitä muutamia Heaven’s Feeliä tuntemattomille erikoisilta vaikuttavia asioita (ai Sakura on Rinin sisko?) ei välttämättä edes huomaa, haha.
Hirveästi tuossa tosin ei ole pohjusteltu Graalin sodan tarkoitusta, mutta eiköhän sekin ajan kanssa aukene. Muista Fate/ -tarinoista kuitenkin täysin irrallinen.
Päivitysilmoitus: Syksyn 2011 ensivaikutelmat, osa 1 | Ei että haluaisin blogata
Nyt kun vielä saisin sen käsiini, kun asuntolassa ei saa käyttää P2P-ohjelmia, ja TV:stä eka(t)? Jaksot ehti jo luikahtaa. Hunter x Hunteria aattelin myös katsoa, mutta sekin meni tänään ohi kun eilen tuli palattua karaokebilettämästä vasta kuudelta aamulla :D
Ehkä joku vois heittää jaksoja dropboxiin et saisin ladattua :D?